Vanhan ja uuden kohtaaminen
Lempäälän kunnan omistuksessa oleva entinen Piipon tehdasrakennus on ollut pitkään vajaakäytöllä eikä sille ole löytynyt pysyvää käyttötarkoitusta. Piipon tehtaalla on ollut hyvin keskeinen rooli alueen modernin yhteisöllisyyden ja kulttuuriympäristön kehityksessä.
Kiinteistön valjastamisella avoimeksi esittävien taiteiden kohtaamispaikaksi tavoitevuoteen 2026 mennessä on huomattava vaikutus koko Pirkanmaan kulttuuriperimälle ja elinvoimaisuudelle. Muutkin sijoitusvaihtoehdot kulttuurikeskukseksi tutkittiin, mutta jo esiselvitysvaiheessa kunnanhallitus totesi Piippokeskuksen soveltuvimmaksi kohteeksi jatkoselvityksiä varten.
Tavoitteena on hankkeen myötä vahvistaa kuntakeskuksen arkkitehtonista kerroksellisuutta. Kiinteistö on julkisivultaan määritetty museoviraston suojelukohteeksi. Hankkeen toteutuksella rakennuksen alkuperäinen arvokkuus voidaan palauttaa. On itsestään selvää, että pelkällä uudisrakentamisella ei luoda oikeaa kuvaa Lempäälän juurevasta identiteetistä. Lempäälän pitkälle ulottuva historia ominaispiirteineen tulee näkyä toimivana osana kuntakeskustaa uudistettaessa.
Suunnitelmat ja kuntalaisten laajapohjainen tuki kiinteistön sisätilojen muuttamisesta merkittäväksi Pirkanmaan kulttuuri- ja yhteisöpalvelujen toimintaa kannattelevaksi ydinkohteeksi saivat alkunsa jo kauan sitten.
Piippokeskuksen muoto ja koko soveltuvat erinomaisesti monipuolisten audiovisuaalisten tilojen rakentamiseen. Piippokeskus on odottanut jo pitkään muuntumista uuteen kukoistukseen rikastuttamaan koko alueen kulttuurielämää. Se synnyttää vieressä sijaitsevan Lempäälä-talon kanssa vahvan kumppanuuden.
Kohteen sijainti on erinomainen
Lempäälän rautatieaseman, tie-, lento- ja vesiliikennereittien välittömässä läheisyydessä helposti saavutettavana kohde on koko maakuntaa, sekä muita keskusseutujakin ajatellen varsin ainutlaatuinen. Erinomainen sijainti luo mahdollisuuden kehittää jälleen uusi vetonaula koko Pirkanmaalle. Kulttuuritalo Piippo lisää Lempäälän keskustan vetovoimaa sekä vilkastuttaa kunnan palvelukeskusta vahvistetun kuntastrategian mukaisesti.
Lempäälä on kehittyvä kunta, johon on muuttanut paljon uusia asukkaita viime vuosien aikana. Suurin osa muuttaneista asuu Lempäälän ja Tampereen välillä ja heiltä puuttuu läheinen suhde asuinkuntaansa. On tärkeätä, että uudet kuntaan muuttaneet löytäisivät identiteettinsä lempääläisinä. Vetovoimainen Kulttuuritalo Piippo tarjoaa monipuolisia harrastustiloja ja korkeatasoisia taide-elämyksiä kaikille kunnan asukkaille.
Lempäälä-talon myötä toiminnallinen painopiste on siirtymässä rautatien itäpuolelle ja Piippokeskuksesta on tullut osa vilkasta kuntakeskusta. Kirjaston sijoittuminen Lempäälä-taloon vahvistaa synergiaetuja Kulttuuritalo Piipon kanssa. Lisäksi Lempäälä-talon pysäköintitalo tarjoaa erinomaiset paikoitusmahdollisuudet.
Piipon tehdas on ollut edelläkävijä ja luova toimija
Piipon tehtaan asema Lempäälässä on ollut merkittävä. Se on ollut suuri työnantaja ja myös henkisesti yhteisöä ylläpitävä ja alueen kokoava keskus. Tehdas on ollut kasvun ja kehityksen moottori.
Sotien jälkeen Lempäälään saapui nuori insinööri, jolla oli unelma paperinarusta, halu jalostaa kartonkia erilaisiksi tuotteiksi. Hän oli Matti Piippo, vuonna 1910 Suonenjoella syntynyt ratamestarin poika.
Ulkomaan liikematkalla Matti Piippo näki paperinaruja ja niiden valmistaminen alkoi kiinnostaa häntä. Piippo Oy aloitti Messukylässä ja sodan jälkeen hän etsi pysyvämpää paikkaa tehtaalle. Lempäälän maisemat miellyttivät häntä ja niinpä Lempäälästä tuli yrityksen sijoituspaikka.
Matti Piippo pääsi käynnistämään tehtaan vasta, kun oli itse omin käsin suunnitellut ja rakentanut tuotantokoneet ja laitteet. Osa koneista oli puurunkoisia, ja ne piti koota paloista. Näin syntyi mm. langankehräyskoneet, leikkurit ja pallokerän kertauskone, joka pyöritti valmiin narun kerälle. Samaten suunniteltiin työkalut, jotka myös piti tehdä käsityönä.
Siitä lähti Piippo Oy:n nousu Lempäälän suurimmaksi yksityiseksi työnantajaksi.
Työväkeä oli tehtaalla suurimmillaan liki 300 henkeä. Piippo Oy:n tuotevalikoima oli rikas ja runsas: paperinaru, paperista tehdyt ja paperinarusta kudotut tuotteet, kuten pukupussit, kantokassit, seinävaatteet, kengän päälliskankaat, pannunaluset, vyöt ja paperilelut.
Edelleen valmistettiin tekstiiliteollisuuden tarvitsemia hylsyjä, makkarankuoria, pahvitynnyreitä, hitsauslanka- ja kaapelilanka-astioita, melassiastioita, kaapelikeloja ja erilaisia purkkeja. Lopulta muovi syrjäytti tuotannossa paperinarut ja tekstiilihylsyt. Alettiin valmistaa maatalouden lankoja ja paalausverkkoja.
1950-luvulla alkoi myös legendaarinen tikkataulujen valmistus. Hylsyjen valmistukseen soveltumattomat kartonkirullien tumpit jalostettiin tikkatauluiksi. Ja siitä alkoi eräs menestystarina. Kuinkahan iso osuus Suomen kansasta on osunut tikallaan Piipon tikkatauluun?
